Syyssukat

Osallistuin 12.-25. syyskuuta Taimitarhan Syyssukkien neulontaan Facebookin välityksellä. Niina Laitinen julkaisi siellä joka aamu pienen pätkän ohjetta ja lopputuloksena syntyivät tällaiset ihanat kirjoneulepolvisukat. Oli mukava seurata muita samaan aikaan neulovien projektien edistymistä ja heidän värivalintojaan. Itse tein tällä kertaa ihan ohjeen mukaisilla langoilla, tuli kivan lämpimän sävyt.

Varsinaista kirjoneuletta olin neulonut viimeksi viime vuonna Joulukalenterisukissa, joka oli myös Niina Laitisen järjestämä knit along (kal) eli yhteisneulonta. Hieman oli taas kirjoneuletaidot hakusessa aluksi, mutta kyllä sen vääntäminen alkoi vähitellen taas sujua. Pitäisi joskus opetella langanohjaimen käyttöä, josko pääsisi eroon lankojen sotkeutumisesta ja kiertymisestä vielä.

Neuloin kahta sukkaa yhtä aikaa, joten sukat valmistuivat samaan aikaan. Minulla oli käytössä kahdet Knit Pro Karboz -sukkapuikot, toiset 20 cm pitkät ja toiset 15 cm pituiset. Olin jo useammat sukat neulonut lyhyemmillä, joten 20 cm puikoilla neulominen tuntui tosi kömpelöltä aluksi, kuin olisi heinäseipäillä neulonut! Hyvin riitti 15 cm puikoissa pituus näiden neulomiseen leveimmässäkin kohdassa, vaikka tein paksumman pohkeen ohjeella nämä sukat. 15 cm Karbonzit ovat ehdottomasti minun lempparisukkapuikkoni nykyään!

Syyssukkaprojektissa ohjevihjeet olivat hieman pitempiä, kuin joulukalenterisukissa, eli näiden neulominen vei päivittäin hieman enemmän aikaa. Varsinkin pöllö-osuus tuntui työläältä seurattavalta, mutta melkein aikataulussa sekin valmistui lopulta.

Taimitarhan Syyssukat

Langat: Novita 7 veljestä hunaja (289) ja luonnonvalkoinen (101), yhteensä 214 g
Puikot: 3,5 mm KnitPro Karbonz  -hiilikuitusukkapuikot (20 ja 15 cm pituiset)
Koko: 40
Ohje: Niina Laitinen, Taimitarhan Syyssukat (Ravelry)

Farkku - shopping bag

 

Pitkästä aikaa jotain ommeltuakin blogiin! Oli taas kertynyt rikkinäisiä farkkuja sen verran, että ajattelin ommella niistä jotain. Tällä kertaa halusin hyödyntää mahdollisimman paljon farkunlahkeiden valmiita, tikattuja saumoja ja tehdä jotain simppelin tyylikästä.

Leikkelin kolmen farkun lahkeet suurinpiirtein saman levyisiksi suikaleiksi, ompelin yhteen ja tikkasin saumat keltaisenruskealla tikkauslangalla. Vuorikangas on joku vuosien takainen palalaatikkolöytö, lienee puuvillasatiinia tai jotain sen tapaista. Vuoriin ompelin suikaleen farkkua jämäköittämään kassin yläreunaa. Purin varovasti yhden taskun farkuista ja tikkasin sen vanhoja tikkausjälkiä pitkin vuoriin. Siitä tuli aika siisti, vaikka itse sanonkin.

Hihnat sain keinonahkaisen, vanhan olkalaukun hihnasta pätkäisemällä. Ne ovat ihanan reilun pituiset, joten laukkua pystyy kantamaan hyvin olalla, mistä tykkään. Viimeistelin laukun vielä kiinnittämällä siihen yksistä farkuista irrottamani nahkamerkin. Tämä oli kiva projekti ja olipa aika edullinenkin, mitään tarvikkeita en hankkinut varta vasten.

Aika mennä sieneen!

Eräänä syksyisen iltana innostuimme lasten kanssa askartelemaan sieniä Myrkkysieni-leikkiä varten. Piirsin sieniä ohuelle luonnonvalkoiselle kartongille mustalla tussilla ja lapset värittelivät niitä puukynillä. Lapsista oli mukavaa suunnitella sienten väritystä, tarkoituksena nimittäin oli, ettei yksikään sieni olisi samanlainen. Yhdelle A4-arkille mahtui kuusi sientä ja arkkeja innostuimme tekemään loppujen lopuksi kuusi, hups! Eli nyt meillä on 30 sientä, joilla leikkiä.

Valmiiksi väritetyt sienet leikattiin ja ne päätyivät laminointikalvojen väliin, jotta ne kestäisivät hyvin käsittelyä. Rakastan laminoimista ja tämä laminointikone on ollut tosi hyvä. Käytin jämäköitä laminointikalvoja, joten sienistä tuli mukavan paksuja. Aikaisemmin minulla oli joku halpis-laminaattori, jossa ei kunnolla riittänyt lämpö sulattamaan paksumpia kalvoja. Jälki oli rumaa, jäi alapuolelta aivan harmaaksi kaikki.

Myrkkysieni-leikki

Sienet asetellaan lattialle. Sienestäjäksi valittu lähtee korin kanssa oven taakse, jolloin muu ryhmä valitsee jonkun sienistä myrkkysieneksi. Sienestäjä alkaa kerätä sieniä koriin ja kun kohdalle osuu valittu sieni, kaikki sanovat "Myrkkysieni". Tämän jälkeen sienestäjä laskee saaliin ja laittaa sienet takaisin lattialle.

Isommille lapsille mielenkiintoa voisi tuoda sienten pisteyttäminen. Sienten alapuolelle voi vaikka teipinpalaan piirtää numeron. Lopuksi, myrkkysienen osuttua kohdalle, sienten pisteet lasketaan yhteen.

Mustankirjavat miestensukat

Kahdella puikolla neulotuista sukista jäi harmaankirjavaa Kobra-lankaa yli, joten ajattelin neuloa tällaiset tummanpuhuvat raitasukat televisionkatselukäsityönä. Nämä valmistuivat nopeasti, sillä ovat malliltaan ihan perussukat. Mielestäni näistä tuli tosi kivat, ihan tyylikkäätkin.

Harmaankirjava lanka ei kuitenkaan aivan riittänyt miesten sukkiin, vaan sitä jäi uupumaan kahden raidan verran viimeisestä sukasta! No niinhän siinä jämäkerän tuhoamisessa taas kävi, että nyt minulla on sitä melkein aloittamaton kerä edelleen jäljellä :D 

Harmaa-mustaraidalliset miestensukat

Langat: Novita 7 veljestä musta ja Viidakko Kobra, yhteensä 130 g
Puikot: 3,5 mm KnitPro Karbonz  -hiilikuitusukkapuikot
Koko: n. 43
Ohje: Omasta päästä / perussukka

Sukat kahdella puikolla

Olipas mukavaa käydä läpi kameran kuvia ja muistella kesäloman neulontahetkiä lapsuudenkodin verannalla.  Kuvausrekvisiittana pöydällä sattui olemaan Saara-mummon virkkaama valkoinen liina, jonka mallia jaksan edelleen ihastella. Kiireettömien päivien kunniaksi teki mieli kokeilla jotain aivan erilaista sukkamallia ja silmiini osui Rakas villasukka -kirjasta Marja Rautiaisen suunnittelemat Vauhtiviivasukat. Sukat on toteutettu kahdella puikolla neulomalla ja koottu lopuksi virkkaamalla värikäs sauma sukan taakse ja pohjaan.

Kahdella puikolla neulominen oli piristävää vaihtelua, mutta hieman hitaampaahan se oli, sillä jokatoinen kerros oli neulottava nurjaa jalkaterässä. Lankana minulla oli lähikaupasta löytynyt Seiskaveikan viidakko-sarjan Kobra, joka sopikin näihin aika mukavasti. Ohjeessa käytetyssä langassa oli hieman eri paksuus, mutta melko hyvin sain sovellettua paksummallekin langalle. Ainoastaan pituuden sovittaminen oli hieman haastavaa, joten näistä tuli itselleni 1-2 kokoa liian suuret. Harmi! [Jos joku 41-42 numeron jalan omistava haluaa tästä sukat itselleen, ilmoittautukoon allekirjoittaneelle ;)]

Halusin tehdä keltaiset kontrastiraidat, mutta en meinannut millään löytää oikeaa keltaista sävyä. Tuntui että kaikki markettien keltaiset olivat sitä banaaninkeltaista tai hieman oranssiin taittuvaa. Viimein löysin jostain verkkokaupasta tämän Regia Active -langan, jonka sävy (keltainen/lime 5966) oli mielestäni täydellinen.

Harmaa-keltaiset kahden puikon sukat

Langat: Novita 7-veljestä Viidakko, väri Kobra (890) ja Regia Active 6-säikeinen, yhteensä 104 g

Puikot: 3,5 mm KnitPro Karbonz  -hiilikuitusukkapuikot ja virkkuukoukku 3 mm

Koko: 41-42

Ohje: Marja Rautiaisen Vauhtiviivasukat kirjasta Rakas villasukka (Sanoma 2014)
Ohje löytyy sähköisenä myös Lankavan sivuilta

Kirjovirkattu penaali

Päätin jokin aika sitten opetella kirjovirkkausen salat. Olin pitänyt sitä aina hyvin vaikeana ja tuskallisen hidasta työskentely näin aloittelijalla on. Aloitin kesäkassin tekemisen, mutta se odottaa jatkamisinspiraatiota. Tämän penaalin sain ilokseni kuitenkin valmiiksi, vaikka oman aikansa tämäkin projekti otti. 

Lankana olen käyttänyt tässä penaalissa Sandnes Garnin Mandarin Petit -lankoja mustana ja luonnonvalkoisena. Harmikseni en muistanut mitata, kuinka paljon tähän meni lankaa ennen metallisen vetoketjun kiinnittämistä. Kuvioon otin vinkkiä Pinterestistä löytämästäni kuvasta. Aluksi kuvio tuntui vaikeasti seurattavalta, mutta tekemisen myötä sekin alkoi luonnistua hieman sujuvammin. Vuorin ompelin puuvillakankaasta ja kiinnitin sen pussukkaan käsin ompelemalla, samoin kuin vetoketjunkin.

Tykkään tästä penaalista todella paljon ja mietteissä on jo muitakin kirjovirkkauksella toteutettuja juttuja syksyn mittaan toteutettavaksi! 

Pöllö-kaverimme

Tällainen pöllöpehmo/-tyyny alkoi muotoutua kun kaivoin esille kauan kaapissa pyörineet jämäkerät. Langat ovat paksua puuvillasekoitetta ja värit melko räikeitä, joten teki mieli tehdä jotain lapsellista. Olin jo pitemmän aikaa halunnut kokeilla krokotiilivirkkusta, englanniksi crocodile stitch. Googlen kuvahaun avulla kokeilin tehdä ja ihan siistiä jälkeä sain aikaan, vaikka en jaksanut mitään ohjeita nyt seuraillakaan aivan kirjaimellisesti. Jätin yläreunan avoimeksi ja tekaisin vanhasta t-paidasta vuorin noiden "höyhenten" kohdalle, sillä muuten täytevanu olisi pursuillut raoista. 

Silmät koitin tehdä ensin kokonaan virkkaamalla, mutta lopulta päädyin vanhoihin nappeihin, niin tuli siistimmän näköiset pupillit. Lopuksi ompelin silmät ja nokan paikalleen, täytin vanulla ja suljin yläreunan virkkaamalla. Tästä tuli lasten kesken hieman riitaa, kumpi saa pitää tätä huoneessaan, joten täytynee sopia vuoroviikot!