Sukkalankoja etsiessäni käteen osui vähän isompi satsi (15 kerää, à 100 g) Drops Andes -lankaa. Olin muutama vuosi sitten ajatellut tehdä siitä palmikkoneuletakin, mutta ilmeisesti inspiraatio oli häipynyt jo ennen silmukoiden luomista. Uutta virkkauskirjaa selaillessa huomasin mukavan torkkupeiton mallin, joka samantien yhdistyi mielessäni harmaaseen lankakasaan.
Saa nähdä, kuinka pitkälle lanka riittää, sillä yhdestä kerästä virkkailee kuvassa näkyvän, noin kymmenen sentin suikaleen. Onneksi kyseistä lankaa ja väriä näyttää olevan vielä lankakauppiaitten hyllyillä saatavilla, jos vaikka joutuu lisää hommaamaan. Ihanan pehmeää ja muhkeaa tuo lanka on työstää, harmillisesti vain meinaa kurkkua kutittaa tuo löyhäkierteisen langan pölinä. Suloisesti lämmittää jo tekovaiheessa tämä 65 % villaa ja 35 % alpakkaa sisältävä peitonalku, täytyy myöntää.
Samalla langanpenkomisretkellä löytyi myös neljä tupsukehikkoa avaamattomassa paketissaan ja lisää raitalankaa. Annoin tyttärilleni luvan valita langat ja tupsujen teko sai alkaa. Hauskaa pakkaspäivien puuhaa tuntui olevan, erityisesti kohta viisivuotiaasta, joka ei ole langasta vielä malttanut innostua samaan tapaan kuin ekaluokkalainen isosiskonsa. Esikoinen virkkaa sujuvasti ketjua, harjoittelee kiinteitä silmukoita, ompelee pykäpistoja sekä kirjoo vohvelille ja huopakankaalle.
Osa valmiista tupsuista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni, jätä kommentti! :)